"Olisipa ihana jäädä vielä tunniksi tähän, kahvikuppi kädessä
ja rauha sielussa. Ottaa ehkä vielä torkut tai touhuta mitä mieleen tulee.
Pyykkiäkin pitäisi varmaan joku päivä pestä ja olisi kiva vähän lueskella
sohvan nurkassa..."
 |
| Aamumaisema |
Tapaan paljon iäkkäitä ihmisiä. Teen kotikäyntejä, ihmisiä
käy vastaanotolla ja käyn välillä kerhoissa joissa keski-ikä on yli 80v. Koti
on tässä elämänvaiheessa erittäin tärkeä: siellä saa levätä, tarvittavat
tavarat löytyvät oikeista paikoista ja naapuritkin ovat jo tuttuja. Olen nähnyt
kaikenlaisia koteja: siistejä kuin kuin Ikean kuvastosta, sotkuisia, täynnä tavaraa
olevia, värikkäitä ja askeettisia. Yhteistä niillä kaikilla on se, että se on
jonkun ihmisen koti.
”Tää on ollut niin ihana koti, kunpa ei tarvitsisi ikinä tästä muuttaa! Olen asunut tässä 42 vuotta.” Totesi rouva jonka luona kävin. Eikä hän ole ainoa jolla tällaisia toiveita on.
Suurin osa tapaamisistani ihmisistä haluavat asua kotona, siinä rakkaassa tutussa ympäristössä johon mies aikoinaan rakensi hyllyt ja tapetti valittiin huolella. Harmilliseksi tilanne muuttuu sitten, jos jostain syystä kotona asuminen vaikeutuu liikaa. Rollaattorilla ei mahdukaan liikkumaan kotona tai kotitöihin ei enää löydy energiaa. Miten vaihdetaan verhot jos tuolille ei enää voi nousta? Ikääntyessä monille tulee erilaisia arjen haasteita: liikkuminen vaikeutuu, väsymys saattaa painaa tai muisti reistailla. Harvassa ovat ne ihmiset, joilla ei mitään rajoitteita missään vaiheessa tule. Joskus haasteet tulevat yllättäen ja välillä ne hiipivät pikkuhiljaa.
”Voi että minua pelottaa se putkiremontti! Hirveä työ ja
mihin ihmeeseen minä muka muutan?”
Usealla on onneksi läheisiä jotka voivat auttaa muuttuvissa
tilanteissa ja arjenaskareissa, mutta ihan kaikilla ei ole. Tilanne voi myös
muuttua jos lapset vaikka muuttavat kauemmas tai avun tarve kasvaa suuremmaksi.
Yhtäkkiä ihminen voikin olla tilanteessa, ettei saa rapun ovea auki koska se on
liian raskas ja ulkoilu jää sen vuoksi väliin.
Tärkeää olisi tarkastella omaa kotiaan jo ennakoiden,
miettiä onko asuminen juuri tässä hissittömässä talossa hyvä vielä 5-10 vuoden
päästä tai olisiko tarpeellista tehdä muutoksia vaikkapa kylpyhuoneeseen. On
hirveän ikävä tilanne, jos jossain vaiheessa huomaa olevansa oman kotinsa vanki
kun ei jaksakaan kulkea rappusia tai kaatuu kotona yllättäen kun jalka ei enää
nousekaan kynnyksen yli niin kuin ennen.
Koti onkin meille monelle henkinen turvasatama, mutta Suomessa
kaksi kolmesta tapaturmasta tapahtuu juuri kotona. Riskiä lisää erityisesti
heikentynyt toimintakyky. Tämän vuoksi on olennaista huolehtia siitä, että
omassa kodissa mahdolliset riskitekijät poistetaan ajoissa. Tapaturmien
ehkäisystä voit lukea lisää täältä. Erilaisia turvaa lisääviä remontteja ja
apuvälineitä onkin saatavilla lähes joka tarpeeseen.
Espoossa toimii AsumisenApu -tuki ja neuvontapalvelu 55+
vuotiaille, jotka auttavat kartoittamaan ihmisten asumista, jotta asuminen omassa
kodissa voitaisiin turvata mahdollisimman pitkälle. Projektia rahoittaa STEA ja
siellä työskentelevät Ulla ja Päivä kävivät meidän kerholaisia tapaamassa ja juttelemassa
asumiseen liittyvistä asioista. Suosittelen lämpimästi tutustumaan kyseiseen
projektiin, jos sinulla itselläsi alkaa olla ”ikää mittarissa” tai joku läheisesi
voisi hyötyä tilanteen tarkistamisesta. AsumisenAvun työntekijät auttavat
kartoittamisen lisäksi esimerkiksi löytämään evakkoasunnon putkiremonttien
ajaksi ja neuvovat myös eteenpäin mikäli huomaavat sellaisten palveluiden
tarvetta mitä he itse eivät pysty tuottamaan.
”Kaikki meni sitten ihan hyvin, vaikka pelkäsin hirveästi
että nyt ne laittaa mut johonkin laitokseen!”
Pidetäänhän kodeistamme ja toisistamme huolta! Kotoilutunnelmin
Nuu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti