 |
| "Minun jälkeeni tulee toinen" |
Heinä kasvaa jo pitkänä, mehiläiset uurastavat ja ”koronakevät”
vaihtui jo kesään. Suomessa valoisat yöt ovat alkaneet ja vietämme pian
keskikesän juhlaa.
Vielä pitää muistaa käsihygienia ja turvaetäisyys, vaikka
oikeastaan haluaisin, että joku halaa minua lujasti. Niin, että muistaisin
olevani turvassa ja rakastettu. On tässä ajassa toki hyvääkin, sitä on oppinut
arvostamaan isosti ystävällistä hymyä ja pysähtynyt miettimään, mitkä asiat
ovat niitä tärkeimpiä elämässä. Kesän korvilla pysähdyinkin pohtimaan elämän
suuria kysymyksiä: mikä se minun osani tässä elämässä on?
Juhannus kolkuttelee ovella…Juhannuksen historia ja
perinteet ovat pitkältä ajalta, mutta kristinuskon juhla siitä tuli 400-luvulla.
Aiemmin suomessa vietettyä ”Ukon juhlaa”,
alettiin kutsua Juhannukseksi Johannes Kastajan mukaan. Mikä Johanneksesta
sitten teki niin erityisen, että häntä muistellaan vielä 2020-luvulla?
Johannes oli tienraivaaja, joka syntyi iäkkäälle
lapsettomalle pariskunnalle Elisabetille ja Sakariaalle. Ihmeitä tapahtui jo
tuolloin ja Jumalan uutta luova voima vaikutti, ja heille syntyi poika puoli
vuotta ennen Jeesuksen syntymää. Eläessään Johannes julisti Jumalan sanaa ja
kastoi ihmisiä Jordan-virrassa, myös itsensä Jeesuksen. "Sinäkö tulet
minun luokseni? Minunhan pitäisi saada sinulta kaste!" Mutta Jeesus
vastasi hänelle: "Älä nyt vastustele. Näin meidän on tehtävä, jotta
täyttäisimme Jumalan vanhurskaan tahdon." Silloin Johannes suostui hänen
pyyntöönsä. (Matt. 3:14-15)
Johanneksen elämä ja esimerkki muistuttavat hyvin siitä,
että meillä kaikilla on oikeus ja vapaus tehdä hyvää Jumalan nimessä. Hyvän tekeminen
ei ole keneltäkään pois, vaan päinvastoin. Hyvällä teolla voi olla valtava
vaikutus, niin kuin kasteella, jonka Johannes antoi Jeesukselle.
-Nuu
