KUKA OLI JOHANNES - JA MITEN SE LIITTYY JUHANNUKSEEN?

"Minun jälkeeni tulee toinen"

Heinä kasvaa jo pitkänä, mehiläiset uurastavat ja ”koronakevät” vaihtui jo kesään. Suomessa valoisat yöt ovat alkaneet ja vietämme pian keskikesän juhlaa.

Vielä pitää muistaa käsihygienia ja turvaetäisyys, vaikka oikeastaan haluaisin, että joku halaa minua lujasti. Niin, että muistaisin olevani turvassa ja rakastettu. On tässä ajassa toki hyvääkin, sitä on oppinut arvostamaan isosti ystävällistä hymyä ja pysähtynyt miettimään, mitkä asiat ovat niitä tärkeimpiä elämässä. Kesän korvilla pysähdyinkin pohtimaan elämän suuria kysymyksiä: mikä se minun osani tässä elämässä on?

Juhannus kolkuttelee ovella…Juhannuksen historia ja perinteet ovat pitkältä ajalta, mutta kristinuskon juhla siitä tuli 400-luvulla.  Aiemmin suomessa vietettyä ”Ukon juhlaa”, alettiin kutsua Juhannukseksi Johannes Kastajan mukaan. Mikä Johanneksesta sitten teki niin erityisen, että häntä muistellaan vielä 2020-luvulla?

Johannes oli tienraivaaja, joka syntyi iäkkäälle lapsettomalle pariskunnalle Elisabetille ja Sakariaalle. Ihmeitä tapahtui jo tuolloin ja Jumalan uutta luova voima vaikutti, ja heille syntyi poika puoli vuotta ennen Jeesuksen syntymää. Eläessään Johannes julisti Jumalan sanaa ja kastoi ihmisiä Jordan-virrassa, myös itsensä Jeesuksen. "Sinäkö tulet minun luokseni? Minunhan pitäisi saada sinulta kaste!" Mutta Jeesus vastasi hänelle: "Älä nyt vastustele. Näin meidän on tehtävä, jotta täyttäisimme Jumalan vanhurskaan tahdon." Silloin Johannes suostui hänen pyyntöönsä.  (Matt. 3:14-15)

Johanneksen elämä ja esimerkki muistuttavat hyvin siitä, että meillä kaikilla on oikeus ja vapaus tehdä hyvää Jumalan nimessä. Hyvän tekeminen ei ole keneltäkään pois, vaan päinvastoin. Hyvällä teolla voi olla valtava vaikutus, niin kuin kasteella, jonka Johannes antoi Jeesukselle.

-Nuu

Työharjoittelua Leppävaaran seurakunnassa

Olin diakonia työharjoittelussa Leppävaaran seurakunnassa viisi viikkoa ja jatkan harjoitteluani syksyllä. Opiskelen Diak-ammattikorkeakoulussa kolmatta vuotta sosionomi diakoniksi. Aikaisemmalta ammatiltani olen lähihoitajana. Olen aina haaveillut työstä, jossa saan auttaa ihmisiä ja työ seurakunnalla oli juuri sellaista.


Työ seurakunnassa oli mahtavaa, opettavaa ja monipuolista. Olin todella yllättynyt, miten paljon seurakunnassa on kaikkea lapsista vanhuksiin. Kaikki työntekijät ottivat minut hyvin vastaan ja ohjasivat minua. Erityiskiitos ohjaajalleni Noora Rajalalle, joka opetti minulle paljon. Olin mukana todella monissa seurakunnan toiminnoissa. Eniten pidin asiakastyöstä, mutta myös ryhmät olivat mukavia. Virret ja hartauksien pito olivat minulle vieraita, mutta sain niistäkin kokemusta. Tuntuu, että monella ei ole tietoa siitä mitä kaikkea seurakunta tekeekään ja mitä apua sieltä saa. Koen, että olisi tärkeää levittää tietoa, jotta ihmiset voisivat hakea apua helpommin ja lähteä mukaan seurakunnan toimintaan.

Ajattelen, että diakoniatyö on todella tärkeää ja arvokasta. Diakoniatyössä saa auttaa ihmisiä eri elämäntilanteissa ja olla rinnalla kulkija. Meillä ei ole valmiita vastauksia kaikkeen, mutta me autamme missä voimme. Ajattelen, että voisin tehdä mahdollisesi diakoniatyötä, mutta vaikken tekisi, saan työharjoittelusta paljon avaimia elämääni.


Tämä poikkeustila mikä Suomessa tällä hetkellä on, vaikuttaa meidän jokaisen elämään. Työharjoittelu jää kesken, mutta loppujen lopuksi se on pieni murhe. Syksyllä saan taas palata jatkamaan. Toivon, että ihmiset auttavat toisiaan ja yhdessä selviämme tästä. Näinä vaikeina aikoina voimme tukeutua Jumalaan ja uskoa, että kaikki järjestyy. Siunattua kevättä kaikille ja pidetään itsestämme sekä muista huolta 🙏🏻❤


-Niina diakoniopiskelija