Tätä tuumailin ostaessani itselleni perinteistä arkilounasta: pinaattikeittoa ja ruisleipää. Olin tuhlaillut edellisviikolla joka vaikutti osaltaan lounaspäätökseen. Piti jättää väliin lounasbuffetit, kun yritän säästää matkakassaa. Saarioisten pinaattikeitto, leipä ja joku hedelmä maksaa noin 3-4e. Ei paha. Tässä ateriassa on myös se hyvä puoli, ettei sitä tarvitse valmistaa itse ja kun syö usein samaa niin säästyy ajattelunkin vaivalta. Täydellinen lounas!
 |
| Kalliokiipeilyä viime reissulta |
Olen tosiaan lähdössä matkalle toteuttamaan pitkäaikaista haavettani kiipeilykohteesta Krabi. Olen tästä tosi innoissani ja samanaikaisesti hämmentynyt siitä, että se vihdoin on toteutumassa. Jes! En myöskään ole koskaan ostanut mitään niin kallista kuin lennot, jotka Thaimaahan ostin. Vaikka olisin halunnut mennä lounasbuffettiin, ajattelin että Thaimaan matka on useamman pinaattikeiton arvoinen. Eli tosiassa en ole mitenkään erityisen tiukilla taloudellisesti. Olen kuitenkin oppinut taloudenhallinnasta sen verran, että ihan kaikkeen haluamaani rahat ei kyllä riitä.
Eikä riitä monella muullakaan.
Aika monet niistä ihmisistä, jotka hakevat taloudellista tukea kirkon diakonialta haluaisivat, että heidän rahansa riittäisivät ruokaan. Perustoimeentulotuella olevien päiväbudjetti on noin 10e (sis. ruoka, harrastukset, matkat, hygienia jne..). Pahinta on se, että kun ihmisen elämä ja talous kriisiytyy kunnolla ei päivälle jää edes 10 euroa! Joskus ihmisten kriisit ovat seurausta omasta toiminnasta, mutta paljon on myös niitä jotka eivät pysty itse vaikuttamaan talouteensa. Niin tai näin, kyllä jokainen ihminen tarvitsee ravintoa. Olen omin silmin nähnyt riittävän monta kertaa sen, että ihminen valitsee pakollisten lääkkeiden ja ruoan väliltä. Vaikka lounaani tänään olikin suhteellisen edullinen, 10e budjetilla (tai pienemmällä) pitäisi loppupäivän menot miettiä suhteellisen tarkkaan.
Mietin itseasiassa rahaa ja rahankäyttöä hyvin paljon. Vaikka se ei olekaan arvoissani korkeimmalla, se kyllä pyörittää tätä sekavaa maailmaa hyvässä ja huonossa jonka takia siihen on mielestäni pakko kiinnittää huomiota. Kun tekee matalapalkkaista työtä ja kohtaa jatkuvasti ihmisiä taloudellisissa vaikeuksissa, sitä väkisinkin suhtautuu rahaan varsin vakavasti. Taloudenhallinta on laskemista ja priorisoimista. Ei välttämättä kaikista kiehtovin ajattelemisen aihe, mutta suunnitelmallisuus ja realismi tekevät mielestäni elämästä paljon helpompaa, jos rahat ovat tiukassa. Tästä aiheesta voisin kirjoittaa varmaan loputtomasti...
Rahaan ja auttamistyön teemaan liittyen voin kertoa, että tuntuu vaikealta kertoa avoimesti matkasuunnitelmistani, kun tiedostan varsin hyvin monen ahdingossa olevan ihmisen tilanteen. Olen etuoikeutettu ja tunnen siitä häpeää. Se on totuus, vaikka luulen, että kiitollisuudesta olisi enemmän iloa Luojalle kuin häpeästä. Mutta minua hävettää, että minulla on mahdollisuus lentää toiselle puolelle maapalloa pitämään hauskaa ystävieni kanssa, kun tiedän, että sillä rahalla voisi auttaa hädässä olevia ihmisiä. Toisaalta ajattelen sen olevan siunaus, että saan elää sellaista elämää kuin elän. Tiedän myös tarvitsevani lomaa (ja aurinkoa! Kukapa ei näin marraskuussa...) kipeästi ja uskon voivani huolehtia paremmin vastuistani kun olen saanut rentoutua ja nauttia elämästä välillä ilman pinaattikeittoa. Silti se on kirvelevä ristiriita jonka kanssa painin aina kun elämässäni on jotakin "luksusta". Toivon löytäväni tähän ajatusketjuun ja toimintatapoihini joskus vielä tasapainon.
Taloudenhallintaan liittyen olen menossa huomenna vapaaehtoisille suunnattuun RaRi (Raha-asiain neuvontarinki) koulutuksen viimeiseen tapaamiseen. Espoossa koulutetaan siis nyt raha-asiain neuvojia jotka voisivat olla avuksi talousongelmista kärsiville. Jään mielenkiinnolla seuraamaan mitä tämä tuo tullessaan. Lähdenkin tästä nyt valmistautumaan huomiseen joten toivotan kaikille rentouttavaa ja siunattua viikonloppua!
- Nuu
Ps. Pinaattikeitto on hyvää
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti