torstai 22. marraskuuta 2018

Olen Riitta, hauska tutustua! 
Työvuosissa jo siinä vaiheessa, että unelmoin eläkepäivistä, vaikka vielä onkin vuosia niihin päiviin. Mutta kun katson taakse työelämääni, on 44-vuotta mennyt hujauksessa, miksipä ei menisi kun katsoo eteenpäin seuraavaa kuutta vuotta. Myös isoäitini aikanaan tuumaili, että päivät ja viikot menevät aina vain vauhdikkaammin mitä vanhemmaksi käy. Viimeisinä vuosina hän huokaili kun oli vain aamu ja ehtoo.  Minulla on vielä onneksi päivässä tunteja käytettäviksi, sekä työhön että vapaa-aikaan. 

Seurakunnassa olen ollut diakoniatyöntekijänä vuodesta 2001 elokuusta lähtien.  Pitkä aika saman työnantajan palveluksessa. Siitä johtuneen, että olen saanut erityiset lasit silmilleni katsellakseni maailmaa. Ne ovat muokkaantuneet iän myötä siinä missä maailmakin on muuttunut. 

Mikä minut toi seurakuntaan on lienee johdatusta. Hakeuduin nimittäin opiskelemaan sosionomiksi. En edes ymmärtänyt, miten voi lukea diakoniksi. Minulla oli aivan ihania kurssikavereita, jotka kertoivat hakeneensa lukemaan kaksoispätevyyttä maallista ja kirkollista samaan aikaan. Sekään ei minua vielä herättänyt. Arvopohjaopintojen jälkeen meitä oli jonossa opinto-ohjaajan toimistossa, jossa piti päättää mitä polkuja kukin lähtee opiskelemaan. Minä kuljin ystävieni perässä, jotka ilmoittivat haluavansa myös kirkollisen pätevyyden. Minun vuoroni tuli heidän jälkeensä.  Ystävällinen opinto-ohjaaja katsoi minua hymyillen lasiensa takaa ja tuumasi että sinulla taitaa olla sama polku, laitetaan kirkollisiin. En siinä osannut sanoa mitään vastaan. Mietin vain, että samapa tuo, ei kai oppi ojaan kaada. Ihanat kirkolliset opiskelukaverini ottivat minut lämpimästi mukaan ryhmäänsä sanoen, että olen ihan diakonin näköinen. Niin minusta tuli sitten diakoni, vaikka en tänä päivänä vielä tiedä miltä diakoni näyttää. Sillä mielestäni olemme kaikki ihan eri näköisiä ja eri persoonia. Tämä kokemus ja paljon muutakin elämässäni on ollut erään laista johdatusta. 
Hyvää sellaista, jonka vietäväksi on edelleenkin helppo ja hauska heittäytyä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti